14.6.2023 Purjelennon SM kisat 2023 – Räyskälä Masters

Kisat EX:n ohjaamosta käsin katsottuna, osa 5:

Kisojen viides päivä – kauas pilvet karkaavat (jäivät tulematta)
Kirjoittelen tätä normaalien lennonjälkeisten toimien jälkeen. Päivä oli tapahtumarikas ja lento ihan tarpeeksi haastava. Mutta, miten kaikki menikään…
Illalla ennakoitu kärkien vaihto jäi tekemättä. Sääennusteet olivat sen verran “viistossa” keskenään (Skysight ja Rasp). Osa piloteista oli sitä mieltä että tulee kova keli.
Aamulla tankattiin lisää bensaa koneeseen, 2-tahtiseen pitää öljyä lisätä sopivassa suhteessa. Hajun takia käytämme 100LL lekobensaa (3,4 eur / litra), hintaeroa autobensaan on, mutta 3 litraa per startti ei ole iso kuluerä. Autobensa haisee ihan eri tavalla.
Ensimmäistä kertaa näissä karnevaaleissa gridi radalle 08R. Kentällä vielä kabiinin pesu itikoista ja pölystä. On ollut joka-aamuinen askare. Perinteiseen tapaan kahvit kuppilalla ja siitä briefingiin. Kisahommien ulkopuolella oli mukava juttu kun tyttäreni Viivi tuli lentämään pitkästä aikaa ja saikin ihan mukavan kelikeikan iltapäivällä.
Briefing sujui tuttuja kaavoja ja tuntuihan se mukavalta käydä pokkaamassa päivävoittopalkinto runsaiden aplodien kera. Kiitos vielä kaikille onnitteluista, lämmitti mieltä.
Tehtäväksi saatiin 474km länteen ja pohjoiseen. Skysight antoi nopeuspotentiaaliksi 130kmh, joka tuntui aika yläkanttiselta. No, päivä alkoi muistuttaa tyypillistä “kuivaa” päivää, keli herää myöhään. Lounaan jälkeen kentälle vaikka hinauksia oli jo siirretty alkavaksi klo 13.00. Aika pian tuli myös tieto että uusi tehtävä tulee – meiltä hävisi noin 80km matkaa.
Siinä gridaillessa tuli seurattua ruotsalaisten Mosquiton ansiokasta vääntämistä alakorkeuksissa kentän päällä. Kyllähän se siitä sitten nousi, onneksi ei ollut ruuhkaa kentällä noin muuten.
Startin aikoihin (14.00) ei ollut kuin muutama pilvenrätti siellä täällä, pilvet syntyivät ja kuolivat nopeasti. Sopivaa starttihetkeä mietittiin Maren kanssa, ilmassa pysyi hyvin ja olimme ylhäällä. Lopulta ihan lähtölinjan takana oli sen verran hyvä nosto ja PEV ikkunakin oli auki, että päätimme lähteä 14.45 – matkaa oli kuitenkin se liki 400km. Tämä ja ensimmäisen liidon jälkeinen noston etsintä olivatkin lennon ainoat isot virheet, tulosmielessä.
Forssan suuntaan oli muutama pilvi ja reunimmaisella koitimme nousta 3W:n kanssa. Lopulta oli vaan jatkettava eteenpäin, kuten olisi pitänyt tehdä heti alkuun eikä jäädä haromaan.
Ennen Humppilaa yksi hakukaarto, huti. Koneita oli reittiviivalla ja Punkalaitumen “beamissa” 1200 metriin. Ensimmäinen käännepiste Vanttila käännettiin vasta 15.28 ja edessä oli pitkähkö liito. Vammalan tasalla koneita näkyi edessä selvästi alempana, otimme vähän epämääräisessä nostossa samat 1200m ja liukuun. Puljassa oli mukana 2A, AM ja monta muuta. Aku (W) oli työntänyt kovaa käännepisteelle, mutta joutunut keliin nähden alas. Syrjäsilmällä näki paikan josta W taisteli takaisin itsensä ylös. Saunalla kuultuna nosto oli kuuden hakukierroksen jälkeen 0,2 m/s ja vesihanakin oli jo auki.
Näillä main laskin näytti 280km matkaa kotiin. Todettiin koneessa, että onneksi eväitä riittää – voi ilta tulla jos ei ala tahti parantua. Ja parantuihan se – Ennen Suodenniemeä edellä menneet ruotsalaiset olivat “ionosfäärissä” ja mekin pääsimme isolla plutonalla samassa kohtaa ylös- helpotti hetkeksi kun oikaistiin liitoon 1450m:ssä.
Eteenpäin ja Hämeenkyrön tasalla hyvä nosto 1700m – alkoi näyttää paremmalta. Pitkällä liidolla Länsi-Auretta kohti. Juuri ennen kääntöä kelaus takaisin ylös. Jämille mentiin yhdellä “välinostolla”. Eroja ei juuri tullut, lähdimme monesta nostosta ensimmäisten joukossa – ei jääty “haromaan” heikentyviin nostoihin. Jämillä klo 16.49. Myötätuulessa Tervahautaa kohti. Siivet putsattiin yhdessä nostossa itikoista. Edellisiin päiviin verrattuna tänään löytyi parempia ajolinjoja noin ylipäätään – toki maasto on täällä päin purjelennon kannalta tosi hyvää.
Alkoi näyttää siltä, että tehtävä olisi lennettävissä läpi ilman isompia ongelmia, muutama nosto vielä tarvittaisiin. Tapsa Tourula (lentää N2:llä ja on kisan meteorologi) sanoi aamulla briefingissä, että keli voisi kuolla suhteellisen aikaisin ilmamassasta johtuen.
Suunnilleen Äetsän tasalla alkoi tulla muiden luokkien koneita vastaan ja selvästi alempana. Ainakin Kuljun Kari (YF) ja hienosti lentävä Sara (FI) olivat jonkinlaisessa nostossa. Samalla tavoitimme ZO:n, joka oli joutunut mataliin – Mara selvitti tilanteen ja ajoi tehtävän läpi.
Huittisten tasalla 17.23 ja 1115m oli korkua. Parin “ylikuormitetun” noston kautta lopulta Loimaan länsipuolelle Hirvikoskelle – löysin ihan kohtuullisen noston, johon tuli myös W ja heti perään koko plutona.
EX laitettiin liukuun 1300m:ssä ja yritettiin pientä irtiottoa. Se tavallaan onnistuikin. Reilun 20km liito hissukseen ja päivän lähes ainoille pilville Urmaankulman kääntämisen jälkeen. Sieltä löytyi mm. HIK (Suksi ja Rusasen Kari). HB tuli samoihin vähän päälle. Hetken haimme ja venytyksen jälkeen löytyikin poikien vierestä 2,9 m/s parhaimmillaan vetävä loppuliukunosto. Reilut plussat talteen ja menoksi. HB lähti aika samoista, mutta ajoi selvästi aggressiivisemmin kohti kotia.
Meillä ei ollut halua työntää liian mataliin Portaan suunnasta. Teet (56) ajeli eteläpuolelta samoihin ja 25km päässä oli 900m +. Alkuun kantoi mukavasti. Vaihto maalin jaksolle ja Flarmista näki että väkeä on tulossa runsaasti perässä.
Ilmoitukset normaaliin tapaan ja olimme jo etukäteen päättäneet laskea suoraan 08:lle. Hieman ihmetytti Janin ilmoitus kentältä että radalla 12 on putki eikä rataa voi vielä käyttää. No, Räyskälässä on kyllä tilaa…
Maalissa (10m minimin yläpuolella) ennen pientä kevitystä – energiat riitti hienosti perille. 111,03kmh saatiin ajettua, loppu menikin mukavasti. Pistesaldoon olisi tehnyt hyvää edes 5 min myöhäisempi lähtöaika.
Olimme ihan tyytyväisiä “torjuntavoittoon”, tms kokonaissija säilyi. Päivä oli monelle porukoista jääneille hankala, viimeinen maaliintulo oli vasta klo 19.35.
Ihan ok lentopäivä, hyvä tehtävä. Päivän miinuspuolelle meni yksi “läheltä piti” – tilanne nostossa. Hyvä olisi että molemmat koneet näkevät ja sovittavat lentoradan niin, että ei mennä liian “liki”. Kohtuullisessa tilanteessa edes toinen näkee ja osaa varautua siihen , että toista pitää alkaa väistämään. Niin kävi nytkin. Näiltä ei tietysti voi välttyä, etenkin kuivassa kelissä kekoja muodostuu.
Lentovirvokkeilla katsottiin huomista keliä Viivin kanssa ja kas kummaa, pilviä ei tule juuri huomennakaan. Eli, voipi olla että pitkät palat pysyy käytössä…
Tulee muuten mielenkiintoinen loppukisa, kärjessä on tosi pienet piste-erot. Saa nähdä mihin teamin kyvyt riittää ja EX:n siipi liitää. We will try our very best:)
Kuvia ei taaskaan juuri ole, kun focus on lentämisessä. Pari lisäkuvaa ei suostunut latautumaan – LX:n näytöstä näkee että “siipi siivessä” mentiin pitkät tovit.
Riku / EX