13.6.2023 Purjelennon SM kisat 2023 – Räyskälä Masters

Kisat EX:n ohjaamosta käsin katsottuna, osa 4:

Hankalahkoa keliä ja uran ensimmäinen päivävoitto.

“Kansainvälisen grilli-illan” ja saunan jälkeen on aikaa hieman kirjoitellakin. Päivän kiireet kun jäivät taivaalle 🙂

Aamulla toteutettiin eilisillan päätös vaihtaa EX:ään pitkät, 28,3m, kärkipalat. Syynä oli heikohko keli, hyvästä liitokyvystä olisi toivottavasti apua. Kärkien vaihdossa ei Tepon ja Maren kanssa kauaa kestänyt. Gridissä fiksattiin pari muuta juttua. Kieltämättä aamulla oli olo, että “tämä voisi olla meidän päivä”. Purjelento on välineurheilua jo siinäkin mielessä, että ilman konetta ei voi edes lentää. Eri konetyypeillä on tietysti eroja, mutta saman luokan uusimmat koneet ovat suorituskyvyltään hyvinkin samankaltaisia. Enemmän on kyse siitä, miten säätä lukee ja on koneen ominaisuuksien kanssa sinut. Tänään oli silti ennustettavissa, että pitkä siipi olisi hyvä.

Tehtäväksi saatiin 2,5h aluetehtävä (AAT) ja kelin vuoksi hinaukset piti aloittaa vasta 12.30. Tätä lykättiin myöhemmin vielä yhteen. Soaringspotin ennuste antoi hieman alle 100 kmh nopeuksia klo 14.00 ja 14.30 starttiajoille.

Mutsin tekemän lentolounaan jälkeen koneelle hyvissä ajoin. Kisaturisteja oli tänään käymässä Nummelan suunnalta, mm. Harri ja Mikkis Bertling – mukava oli nähdä parin vuoden tauon jälkeen. Hara lensi kisaa Maren kanssa 70- ja 80-luvulla.

Parasta starttiaikaa tuli mietittyä myös Pasin (HB) kanssa. Erilaisia kimppoja oli muodostumassa kaikissa luokissa. Osa oli enemmänkin ad hoc- periaatteella, osa ennalta sovittuja ja harjoiteltujakin. On selvää, että kimppalentäminen vaatii pitkällistä harjoittelua ja samansuuntaista ajattelua. Muuten molempien lentäminen menee helposti vain sekaisin.

Tänään starttivuoro oli luokan alkupäässä. Lähtö ilmaan vasta 13.45.  Luokkamme starttilinja aukeaisi aika lähellä puolta kolmea, jota oli veikkailtu sopivaksi lähtöajaksi. No, ensimmäinen nosto oli hyvä, päästiin helposti 1300m korkeuteen. Seuraavat eivät sitten olleetkaan niin hyviä. Koitettiin keossa ja ilman kekoa. Pasin kanssa vahvistus, että vielä odotetaan.

Liito lähtölinjan tuntumaan ja tiukkaa vääntöä olemattomassa nostossa 2A:n kanssa. PEV oli aktivoitu ja lopulta 14.49 aika oli “kypsä”. HB lähti vajaan minuutin perään ja AM viimeisenä 14.51.

Edessä tulisi olemaan mukavasti “markkereita”, koska kaikkien luokkien tehtävä oli sama. Ensimmäinen nosto “vakiopaikassa” Loukun TB:n jälkeen. Tästä rauhalliseen liitoon kohti Lahnajärveä.

Pari seuraavaa nostoa ei ihan “osunut” kunnolla kohdalle. Hyviä ajolinjoja löytyi. HB kävi aiemmin kääntämässä ja kävimme liitämässä hieman lisää kilometrejä – lopulta hieman vajaassa tonnissa kohti Loimaata. Alas ei jouduttu, hieman päälle 700m oli tässä kohtaa alin.

Ennen Kiikalaa alkoi askel osua lankulle paremmin. Hieman epätasaisessa nostossa 1200m ja eteenpäin. Koitimme olla ajamatta liian aggressiivisesti eteenpäin, koneita oli edessä, mutta tuntui siltä, että kaikki ovat alempana. 3F, 56 ja KG olivat tässä kohtaa samoissa.

Lupaan olla sanomatta enää huomenna nostossa kallistamisesta, tai sen tarpeellisuudesta. Ymmärrän kyllä, että kaikilla meillä on oma lentotyyli, mutta välillä harmittaa kun olisi mahdollisuus nousta nopeammin / paremmin. No, joku toinen voi olla esim. minun lentotyylistä eri mieltä, joten se siitä 🙂

Ennen Loimaan käännealuetta keli ei ollut parasta mahdollista. Alue ei ole runsaine peltoineen hyvää termiikkialuetta. Tässä kohtaa olimme parissa nostossa samoissa racing-luokan koneiden kanssa. AA oli jo käynyt Loimaalla ja jatkoi kohti Forssaa. Lännempää näytti kulkevan W:n ja AL:n reitti. Kävimme Loimaallakin keräämässä muutaman lisäkilometrin ennen kääntöä kohti viimeistä käännepistettä eli Lammia.

Nyt oli mukavasti myötätuuli ja kantavia pitkin maisema alkoi vaihtua. Koneitakin oli sopivasti reitillä merkkaamassa nostoja. Tiesimme, että olemme lähteneet liki viimeisenä niin ei ollut välitöntä painetta työntää eteen hakemaan nostoja. Samaa tahtia mentiin pari nostoa ja nostonväliä tuttujen koneiden AM, AL, W ja HB kanssa.

Hämeenlinnan eteläpuolella päivä ja tuleva päivävoitto ratkesi tavallaan. Muut lähtivät pohjoisemmalle reitille, me kääsimme noin 1000m metrissä (koko legi oli menty noin 1000m +- tuntumassa) kohti itää. Sääjärven eteläpuolella löytyi 3F:n alta yli 3m/s, ajoittain parempi. Katsoimme muiden valuvan jatkuvasti alemmas. HB oli ollut viimeisessä yhteisessä nostossa 300m päällä (ei saatu samaa kuplaa), nyt Flarm näytti -800m meihin.

Rauhallisesti 1700m asti ja näimme kun W, AL ja AM tulivat hieman aiemmin alle. W ja AL käänsivät tästä aiemmin lähteneinä jo Räyskälään. Meidän oli pakko jatkaa itään koska tehtäväaikaa oli jäljellä.

3F oli mennyt edellä ja löysimme päivän parhaan noston samasta. Parhaimmillaan 4,3 m/s ja EX kiipesi siivet notkolla liki 2000m korkeuteen. Oikaisu hetkeksi itään, ja kun tarvittava nopeus näytti liki 190kmh (tehtäväaikaa oli noin 20 min jäljellä), 60km päässä maalista kohti kotia. Piti olla helppo juttu kun plussaakin oli…keskinopeus oli 99 kmh tässä kohtaa. Avaimet hyvään suoritukseen oli olemassa.

Vastatuuli oli hieman kiihtynyt. Se ei ollut ongelma vaan tasainen laskeva linja…jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt ajaa suoraan Tervakoskelle eikä Turenkiin.

No, moottoritien kohdalla oli selvää että jos ei ala kantaa tai nostaa,  ongelmia tulee. Ennen Vehmaista 430m ja nappasi 2,0m/s. Tässä 780 metriin ja kiivaasti kohti kotia. 105 km/h:ssa käynyt keskinopeus laski 2 km/h.

Välittömästi oikaisun jälkeen näimme ES:n, joka liisi hyvin matalalla kohti äskeistä nostoamme. Sami pääsi onneksi ylös ja kotiin.

Onneksi hyvä linja löytyi ja oli mahdollisuus ajaa kiinni niitä menetettyjä nopeuskilometrejä. Ilmanopeus oli 200km/h ja ylikin. Työnnettiin kaikki, mitä oli varaa.

Maalissa reilusti minimi (150m kentän pinnasta) ylittäen ja pitkä finaali taas 26L päähän. Huh huh, ei tainnut mennä ihan huonosti. Failin lähetys nappia painamalla (koneessa on onneksi Wifi) ja siirto hallille.

Puhelin soi ekan kerran ennen halliaukiota ja tuli onnittelu päivävoitosta. Olin ihan ??-merkkinä. No, kone parkkiin ja alkoi varmistua että tänään meni hyvin. Loppujen lopuksi päivän rekordimme oli 105,66km/h ja hieman vajaa 600p tehtävän lyhyyden vuoksi – en tarkoita tällä sitä että olisi pitänyt olla yhtään pidempi vaan että pistelaskukaava rokottaa vaan pistesaldoja devalvoinnin myötä.

Täytyy myöntää, että kyllä tätä päivää on odotettukin. Tuli näet uran  ensimmäinen päivävoitto. Sen vuoksi haluankin kiittää kaikkia teitä, jotka ovat asiaan kisauran aikana vaikuttaneet tavalla tai toisella. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun on tultu putkella muiden lentäessä läpi tai ollut muuten vaikeaa.

Syitä onnistumiseen voisi kaivaa enemmänkin, mutta säästetään syvällisempi analyysi myöhemmälle. Voisi sanoa, että tämä päivävoitto meni EX tiimin toiminnan piikkiin. Lisäksi mieleen muistui kummisetä Tapsan ja isoisä Paulin kannustus aikanaan kisalentämisen pariin. Kiitos, tiedän että katselette sieltä “paremman kelin puolelta”.

Päivän kruunasi hyvä ruoka ja seura kuppilalla. Väkeä oli mukavasti paikalla ja mielialat korkealla, kelin pitäisi parantua heti huomenna. Jos tulee kunnon pilvikeliä, vaihdetaan takaisin “kovan kelin siivet”. Mutta sen näkee sitten aamulla.

Näitä kirjoitellessa tuli mieleen herrasmies Imatralta, Heikki “Hessa” Halonen. Hessa on ollut monissa kisoissa, ulkomaita myöten, avustamassa ja on oivallinen seuramies. Viime vuonna Unkarissa kun jotain tapahtui, tuli lakooninen  – “Riku, pistä raporttiin”???? Kuinka ollakaan, kun menin saunalle – Hessa olikin siellä. Ja taas naurettiin 🙂

Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Kuvissa päivän tapahtumia. LX 9000 näyttö on hieman ennen ratkaisua Hämeenlinnassa.

Riku / EX