Purjelennon SM kisat 2023

Kisat EX:n ohjaamosta käsin katsottuna, osa 2:

Hyvän lentopäivän jälkeiset askareet on saatu tehtyä niin ajattelin pari riviä kirjoitella.

Ensiksi täytyy pahoitella sitä, etten muistanut eilen mainita kaikkia ulkomaisia vieraitamme. Monet arvokisat lentänyt virolainen Teet Jagomägi on mukana avoimessa luokassa JS-1C – koneellaan. Juttelin äsken Teetin kanssa (tapasimme EM kisoissa Turbiassa 2019) ja hän kertoi olevansa harjoittelemassa avointa luokkaa varten tämän vuoden Lesznon EM-kisoihin.
Mutta, tähän päivään. Normaalisti koneelle klo 8.00 ja kas kummaa, pyrstötankki näytti vuotavan. Eli juuri kun eilen teille kirjoittelin, että aamulla pitää olla aikaa fiksata yllätyksiä, tuumasta toimeen. Onneksi kyse oli vain teipin pettämisestä, vaihto ja uusi tankkaus.

Gridiin radalle 26L, oma paikka oli liki viimeisten joukossa. Ennuste lupasi hyvin kuivaa keliä. Pidimme silti lyhyet kärjet koneessa (25,3m). Syy on siipikuormituksessa, näillä liitonopeuksilla siipikuorma on hyvä asia. Lyhyillä “pätkillä” päästään yli 55 kg/m2 ja EX nousee silti hyvin, mikä on tullut käytännössäkin todettua parin päivän aikana ja aiemmin keväällä Räyskälä Open – harjoituskisassa.

Hyvä keli oli houkutellut paikalle muutamia “kisaturisteja”, mukava oli nähdä mm. vanhaa kerho- ja opekurssikaveria Nallea perheineen (Pentti Karhu).

Briefingissä palkittiin tuttuun tapaan eilisen parhaat. Avoimen tehtäväksi tuli 435km kaikkiaan kahdeksan käännepisteen kautta. Iloisella 90-luvulla Horman Janne antoi 500km, jossa oli ainakin 6 käännepistettä. Siihen aikaan käännepisteet kuvattiin kameralla, tästä joku vääräleuka keksi nimityksen “fotosafari”.

No, safaria tai ei, hinaukset klo 12.00. Pilottien tankkauksen jälkeen koneelle ja kaikki valmiiksi. Solo-moottori käymään klo 12.47 ja menoksi. Aiemmin taivaalle lähteneet kerho- ja racing-luokan koneet näyttivät olevan mukavan korkealla. Taivaalla pysyi ongelmitta, mutta hetki kesti päästä “asemiin” lähtölinjalle.

Lähtölinjan aukeamisaikaa en kirjannut ylös, olimme etukäteen laskeskelleet viimeiseksi starttiajaksi noin klo 14.00. PEV merkki loggeriin ja pari minuuttia ennen lähtöikkunan sulkeutumista EX sujahti lähtölinjan yli klo 13.55. Maksimikorkeus – ja – nopeus on rajoitettu, näitä tuli tarkasti seurattua.

Reitti Järvelään kulki itsellämme Tervakosken kautta. Ensimmäisen liidon aikana etelämpää meni ainakin Nuutti (3F) ja Kuuselat (2A).

Mommilanjärvellä pari minuuttia perään lähteneet ajoivat kiinni, porukassa oli AM, KA ja pari muuta. Mestari Janusz oli samoilla seuduilla. Nostoja oli, mutta ei ihan “eilistä laatua”.

Ensimmäinen käännepiste Elimäki houkutti kenties vähän liikaakin, tuli parissa kohtaa ajettua ehkä turhan kovaakin. Alas ei jouduttu, mutta kääntämisen jälkeen oma ratkaisu Kausalan länsipuolen kalliojonoa pitkin – ei toiminut, yksi lupaava 3,4 m/s nosto veti tasan kierroksen – ilmeisesti kupla. Ei kun eteenpäin ja muut tulivat 2.käännepisteelle tietysti 200-400m ylempänä.
Mönkkösen Kaitsun 90-luvun suosikki Vuolenkoski ei toiminut kunnolla niin reippaaseen liitoon kohti Lahtea. Lopulta vähän ennen Lahtea kunnolla ylös ja muiden perään. Samalla vaihdettiin ajovuoroa ja alkoi oma lounastauko.

Faili vahvisti mielikuvan, ennen Syrjantakaa ei juuri kaarrettu, kantavaa linjaakin löytyi. Hiljalleen saatiin pääporukkaa taas kiinni. Hämeenlinnan jälkeen ajoimme enemmän suoraan, olisi toiminut paremmin jos kantava linja olisi ollut tarjolla. Tai hyvä nosto. Nyt ei ollut kumpaakaan – lopulta ennen Lautaporrasta 850 metristä kilometriä ylemmäs hyvässä yli kolmosessa.
Liito Forssan käännepisteelle jossa muutama kierros muiden merkkaamassa nostossa. Joko “pojat” kaarsivat parhaan noston vieressä tai osuimme uuteen “kuplaan”. Joka tapauksessa nyt kulki taas paremmin.

Kiivaasti kohti Pusulaa, varmistuen samalla ilmatilasta. Ilta alkoi tulla ja oli syytä pysyä korkealla. Linjalle osui Tammelassa oleva kieltoalue, mutta sen korkeus oli niin matala että ei tuottanut ongelmia (1900 jalkaa). Ennen Pusulaa yhytimme 2A:n, ei vaan saatu heidän nostostaan kunnolla kiinni.

Homma alkoi olla paketissa vähän ennen Pusulaa, jossa hyvässä nostossa päivän maksimikorkeudet talteen (2100m merenpinnasta). Kiivaaseen liukuun käännepisteelle, tarkkailen samalla ettei Helsingin TMA:n reuna-alueen lentopinta FL 65 mene yli. Hetkellisesti “ylinopeutta” – yli 200km/h.

Haikosen Ipe ja Ganszaugen Mika ajoivat KA:lla samoissa. Poikien linja oli hieman parempi, mutta liukupolulla oltiin tässä kohtaa hyvin. Laskevien varalle pari kierrosta ennen Launosten käännepistettä. W, AM ja WS olivat muutaman kilometrin edellä.
Launonen vaikuttaa muuten erinomaiselta “apukäännepisteeltä” verrattuna vuosia käytettyyn Lietsan risteykseen – jossa ei ole sitten mitään laskukelpoisia peltoja 10km matkalla kentälle. Launosissa klo 17.32 ja korkeutta liki 100m eilistä enemmän eli 850m. Topenolla 450m ja oli varaa työntää selvästi eilistä enemmän.

Vaihto maalin jaksolle, mutta vesihanat tiukasti kiinni vielä. Ennakoimme kentälle pientä ruuhkaa radalle 12:lle, joten suunnittelimme suoraa laskua 26:lle. Maalissa 17.39, muutama sekunti olisi saatu nipistettyä työntämällä vähän lisää.
116,72km/h jäi aikakirjoihin. Pisteissä parannus eiliseen nähden, hieman vajaa 900p. Tehtävä oli ihan riittävän haastava, mutta olimme tyytyväisiä omaan lentämiseen, etenkin kun saimme pääporukan lähes kiinni Lahden alueen hidastelun jälkeen.
Päivän plussana voisi pitää sitä, että nostolentäminen tuntuu sujuvan ok ja siinä ei ainakaan anneta muille tasoitusta. Sen sijaan parin liidon toteutunut liitoluku oli niin surkea, etten viitsi sitä edes kirjoittaa. Tosin, Tourulan Tapsakin saunalla totesi että liidot jäi tänään ainakin paikoin lyhyiksi. Harmittaa vaan kun kaivaa kunnon noston, sen hyöty jää vähän heikoksi.

EX puunattiin ja valmisteltiin huomista päivää varten. Konetta laittaessa Nurmisen Hannu tuli moikkaamaan putkelle. Hannu on aloittanut lentouransa Parolassa Hämeenlinnan IK:n riveissä jo 1955. Lajin luonnetta kuvaa sekin, että meillä on sama purjelennon opettaja, legendaarinen Reijo “Kukko” Pirtola. Reijon pitkä opetuskausi on kantanut siis varsin pitkälle. Marekin oli Kukon opissa vuosina 1966-1967.
Timon ja Tepon kanssa asiaankuuluvasti (AAYIR:n hyväksymille) virvokkeille kuppilalle ja ohjelmassa oli vielä kilistely vanhempien 46v hääpäivälle illallisen merkeissä. Ei siis hassumpi päivä ollenkaan.
Luokkamme kolmen kärki : 1. W (Aku, toinen päivävoitto), 2. AM (Sorri & Kettunen) ja 3. HB (Pasi & Olli). Hyvin lennetty, onnea kaikille:)
Kukaan ei mennyt peltoon, mutta pari harmittavaa ilmatilaan / korkeusrajoituksiin liittyvää virhettä pääsi käymään kanssakilpailijoille. Näiden pistevaikutus on toki iso ja hankala ottaa kiinni, vaikka kisapäiviä onkin luvassa.
Huomiselle saattaa olla tulossa vähän lyhyempi tehtävä ja tiistain ennuste on vieläkin heikompi, silloin saattaa jo EX saada “pitkät palat”. Katsotaan päivä kerrallaan.

Mikä tärkeintä, alkaa tuntua lomalta:) Huomenna mennään taas.

Edelleenkään en ehtinyt paljoa kuvailla, muutama räpsy päivän kulusta tuli tallennettua. Lisäksi kovassa auringonpaisteessa kännykkäkamera ei ole paras mahdollinen väline koneessa.

Seuraavaan kertaan, milloin se sitten koittaakaan.

Riku / EX