Purjelentäjän päivä

Klo 7.30 ASUNTOVAUNULLA
Kännykän herätystoiminto herää eloon yöpöydällä. Silmät auki ja nopea vilkaisu verhon takaa ulos. Pilvetön taivas. Lämpötila 8 astetta. Tyyntä. Tulossa siis "pommikeli", eli kovia nostoja ja pilvien alarajat korkealla. Aivan niin kuin eilinen säätiedotus povaili. Tukevan puuroaamiaisen jälkeen lentotarvikkeet laukkuun, aurinkolasit nenälle, urheilullinen loikka pyörän selkään ja suunta kohti Räyskälän kakkos-hallia ja päivän ensimmäistä taistelua. Koneiden jako.

Klo 8.30 KONEIDEN JAKO HALLILLA
Muutkin ovat huomanneet hyvän purjelentosään eli "kelin" ennusmerkit ja hallin päätyyn kokoontuu pikkuhiljaa joukko enemmän tai vähemmän aamuväsyneitä kerholaisia. Kurvaan 23 vuotta vanhalla polkupyörälläni joukon viereen, huikkaan nopeat aamutervehdykset kerhokavereille ja ryhdyn keskittyneesti tutkimaan laukustani kaivamaa ilmailukarttaa. Toivon tämän eleen antavan minulle automaattisesti koneiden jaossa kerhomme lippulaivan, Ventuksen. Ikään kuin korostaakseni aikomustani lentää tänään pitkää matkaa, kaivan vielä esiin Pohjois-Suomenkin kartan ja kysyn ohimennen muilta mikä on Pudasjärven lentokentän radiojakso. Ei toimi. Muillakin on matkalentosuunnitelmia ja pitkällisten neuvotteluiden jälkeen saan käyttööni kerhon vakioluokan koneen, Discuksen. Takaisin maassa pitää olla klo 16, jotta muutkin ennättävät lentää. No, hyvä näinkin.
Koneet ulos hallista ja sitten yksi päivän tärkeimmistä lennonvalmistelutehtävistä, munkkirinkiläkahvit kuppilalla muiden ilmojen kotkien kanssa.

Klo 9.15 KUPPILALLA
Räyskälän kuppilan täyttää iloinen puheensorina, kahvin tuoksu ja kämmentietokoneiden pirteä piipitys. Eilisen lentopäivän kokemukset kerrataan vielä kerran, uumoillaan tehtävää tulevalle päivälle ja tutkitaan, ainakin ulospäin, asiantuntevasti tuoretta satelliittikuvaa ja temppikäyrää. Itse päätän lentää 300 kilometrin edestakaisen matkalennon, Räyskälä- Selänpään lentokenttä-Räyskälä. Pikkuhiljaa kuppila tyhjenee ja väki vetäytyy halliaukiolle valmistelemaan päivän lentoja.

Klo 10.00 HALLIAUKIOLLA
Lentokeskuksen raikas hanavesi lorisee 10 litran minuuttivauhdilla Discuksen, tuttavallisemmin "Kaks-Tangon", siipitankkeihin. Kelistä on tulossa todella hyvä, joten täytän tankit piripintaan. Vielä muutama litra pyrstötankkiin, nopea koneen puhdistus pölystä, akut kiinni, lentotarvikkeet ohjaamoon, maakuljetusvehkeet kiinni ja ilmojen kaunotar on valmis ratsastustani varten. Kiinnitän Discuksen italialaisen urheiluautoni, Fiat Punton, perään ja lähden hinaamaan konettani Räyskälän kiitoradan 26 lähtöpaikalle. Ajaessani kuppilan terassin ohi, vilkutan laiskasti vaalealle naiskaunottarelle, joka ihaillen tuijottaa perääni. It takes Two to Tango!

Klo 11.20 ILMAAN!
...kuomu kiinni ja lukittu...vyöt kiinni ja kireällä...ohjaimet vapaat...tuulen suunta... Lentoonlähtötarkastus sujuu 400 startin ja 500 lentotunnin rutiinilla. Vielä hetken hiljentyminen, ajatuksissani käyn läpi pakkotilannemenetelmät. Sitten merkki siivenkärkimiehelle. Kärki nousee. Kaikki valmista. Ja niin kuin aina ennenkin, suupieliin nousee pieni hymyn häivähdys ja peililasien taakse syttyy haukan katse. "Echo-Whiskey hinaa Räyskälä kakskuus"...

Klo 13.10 REITILLÄ
Sähköisen nousunopeusmittarin, variometrin, kimeä piipitys on kuin korvia hivelevää musiikkia Kaks-Tangon kaartaessa nostossa Lahden kaupungin yllä. Matka Räyskälästä Lahteen kestää vain kolme varttia ja matkan aikana ei tarvitse kaartaa nostossa kuin kerran Riihimäen pohjoispuolella. Siellä mukava 3m/s nosto vie Discuksen pilvirajaan 1800 metriin. Lahdessa pääsen jo 2000 metriin. Oikaisen pilven alta Heinolan eteläpuolitse kohti Jaalaa. Reitin varrella on tasaisesti nostoja ja Kaks-Tango puskee täydessä vesilastissaan sivumyötäisessä tuulessa luotettavasti kohti Selänpäätä nopeuden vaihdellessa 160-190 km/h. Keli on sen verran hyvää, ettei nostoissa kannata kaartaa.

Hiljennän nousevissa vain sen verran, että saan korkeudet talteen. 10 km ennen Jaalaa pilvet lässähtävät ja nostot heikkenevät. Koko Itä-Suomi kylpee kirkkaassa auringonpaisteessa, eikä nostojen merkkeinä näy hattaran hattaraa. Korkeutta on kuitenkin 1600 metriä, joten päätän lähteä kääntymään Selänpäässä. Ilma ei värähdäkään kun liidän huikaisevan kauniin kesäisen järvimaiseman yllä kohti Vuohijärveä, jonka eteläpuolella käännepiste sijaitsee. Nyt on aikaa syödä mukaan otetut voileivät ja tyhjentää sisäinen ballastini. 1000 metrissä alkaa vajottaa, jossain on siis nosto.

Käännän kurssia 45 astetta myötätuuleen, mutta vajoaminen vain lisääntyy. Aluksi 2 m/s, sitten 3 m/s ja lopuksi 5m/s. Korkeudet hupenevat kuin poikamiehen itsetunto naistentansseissa. Audio mörisee ja olen kuulevinani sen sanovan "maaaaaastolaskuuuu".... 500 metrissä avaan vesihanat ja suuntaan kohti auringossa kylpevää hakkuuaukeata. Metsäsaarekkeen takana on sopiva pelto, johon hyvin alkanut lento saattaa päättyä. Keventynyt Kaks-Tango liukuu 250 metrissä hakkuuaukean päälle. Ei laske enää. Täristää. Suoraan vielä. Kantaa. Silmäkulmassa näkyy Selänpään kenttä toivottoman ylhäällä. Ei riitä korkeudet sinne. Puolta metriä. Älä kaarra vielä. Töks. Tuttu töytäisy takapuoleen. Sauvaa, jalkaa keskitys ja vetoa! Hämeenlinnan Ilmailukerhon Discus kallistuu termiikkikaartoon pelastavaan 2 m/s nostoon.

Lahden suunnassa siintävät cumuluspilvet, jotka viitoittavat kuin meripoijut tien takaisin kotiin. Ei käyty Selänpäässä tänään. Ei se mitään. Ehkä huomenna. Tai ensi kesänä.

Klo 18.00 PIKKUSAUNALLA
"Mä tulin siihen kallioiden päälle 200 metrissä ja sit mä kaarsin..." Hikiset miehet tummassa löylyhuoneessa kuuntelevat hartaasti tarinaa erään lentäjän taistelusta maan välittömästä läheisyydestä takaisin risteilykorkeuksiin. Ihan kuin pappi saarnaisi. Taas heitetään löylyä. Kumarrutaan. Pulahdetaan notkeasti kuin valaat vilvoittavaan järveen. Lisää väritettyjä kertomuksia taivaan pohjattomasta tarinakaivosta. Joku noviisi erehtyy tulemaan sisään löylynheiton aikaan. "OOOOVI KIIIIIIIINNI!" Tää on miesten hommaa!

Klo 21.10 GRILLILLÄ
Savu nousee kotoisasti kohti Räyskälän punertuvaa kesätaivasta. Grillimakkarat hakevat rusketuksensa nuotion lämmöstä ja katoavat sinapin kera nälkäisten iltaruokailijoiden suihin. Pilotteja, vaimoja, tyttöystäviä, lapsia, hinaajia, opettajia, avustajia, kavereita. Jokainen omalla tavallaan sankari tässä korpikätköjen ilmasirkuksessa. Onpa hienoa olla mukana!

Klo 23.15 ASUNTOVAUNUSSA
Asuntovaunun hämäryydessä katselen ulos ikkunasta. Kirkas taivas enteilee huomiseksi keliä. Jossain kukkuu käki. Sekin lentää! Sielunkaveri! Heh! Pitkä päivä on tehnyt tehtävänsä. Silmät painuvat kiinni. Juuri ennen nukahtamistani olen kuulevinani kaukaisen äänen. "Maalilinja Kaks-Tango 10 kilometriä..." Aamulla kännykkä herättää 7.30.

-KE-